Nyt on liian myöhäistä pyytää anteeksi..

Joskus joku asia satuttaa niin paljon, ettei tiiä miten siitä pääsis yli.  Se asia on mieles koko ajan, ja tekis mitä vaa et se unohtuis. Eka se oli kaunista, sitte se muuttu painajaiseks. Eka tuli kauniita sanoja ja kehuja, sitte pelkästää anteeks pyyntöjä.
 Kadun sitä, ku menin kertomaan asioit sille ihmiselle. Se ihminen sai mut miettimää hirveit asioit, ja nyt se kostautuu ja satuttaa mua. Olis pitäny tajuta, et siitä tulis vaa harmeja. Satutin sitä ihmistä ensin  pahasti, mut sitte se kosti ja teki sen kaksinkertaisena.
Nyt hymyilen kyyneleet silmis, ja yritän unohtaa.. 

"Ollaan taas kuten ennenkin
muistan kun vielä hymyilin
ja elämäämme kuului sä ja minä vaan
En muuta tahtois muistaakaan"