Päivä 2 – Eka rakkaus

Jos mä totta puhun,nii en oo ikiin ennen ollu kenenkää kans nii tosissani ku nyt.. Ja muutenki en haluis muistella menneit,ni aattelin et kirjotan täst hetkest:DD Mut varotan,tää on aika hassu/naurettava juttu:DD

Mut siis,viime vuonna meijän luokalle tuli kesken vuotta uus poika. Mä faces olin käyny kattoo sen kuvii,ja sanonu jo parille kaverille et henkilö näyttää tosi kovikselt ja se on varmaa iha hirvee. No,sitä se ensivaikutelma olikii. Mun tuurilla S pääs kokkailemaa mun kans samaa köksänryhmää,ja se oli vast painajainen! Kuittailtii toisillemme joka asiast,ja kyl mä pari kertaa uhkasin lyyä sitä paistinpannul,jos se ei olis hiljaa. Halusin sillon vaa,et se tunti päättyis nopeesti.  Viime vuon aika meni tosi nopeesti,nii en ottanu sitä sit ees huomioo.

Syksyllä sit kaikki meni hienosti,mut sit pääsin istumaa yhes luokas S:n lähelle,ja puhuttii joka tunti aina jotain pientä. Mul itelläni oli kuitenkii iha eri pojat mieles,nii en olis ees voinu kuvitella et meijän jutust olis ikiin tullu mitää. Mut sit kaikki mun haaveet ja unelmat kaatu,ja halusin vaa unohtaa kaiken hirveen ja pahan. S kuitenkii sai mut yleensä hymyilemää ja rupesin puhumaa kavereille siit iha liikaa..

Sitte yks mun kavereist rupes "kiusaamaa" mua S:stä,ja olin koko ajan sitä mieltä, ettei sitä vois mun kaltanen tyttö ees kiinnostaa. Mut sitte se kaveri oli aivan eri mieltä,ja meni laittamaa S:lle viestii mun puolesta.. Ja pakko myöntää,et kyl mua jännitti ja halusin tietää mitä se vastais. Seuraavaan päivään sain tietää jotain kivoi asioit, ja ne asiat sai mut hymyilemää. Ja oli vaikeeta puhuu sen kans,ku sydän pomppi iha liikaa.. En kuitenkaa saanu vastausta siihen mihin halusin. Mutta ku rohkee oon,nii laitoin sitte S:lle ite viestii.

Siin sit tekstailtii koko ilta,ja olin niiiiiin onnellinen pitkää aikaa.. Sain tietää mitä se aatteli musta,ja sain kerrottuu sille,et tykkään jotenkii siitä. S on sellanen ihminen jolle sain kerrottuu pienes asias nii paljon suurta itestäni. Siihen pystyin luottaa heti. Enkä hetkeekää oo katunu,ku oon kertonu sille mun asioit,mitä kaikki ei ees tiiä.

23.11. uskalsin kysyy,et voitaisko me olla vähän enemmän ku kavereit,ja sillon sain hyvästellä mun sinkku kauden. S on erilainen ku muut. Aina ku vaa nään sen,hymyilen. S piristää mun jokasta koulupäivää,ja tekee must onnellisen. Ja kyl se vaa nii on,et ihmistä ei saa tuomita ennen ku sen tuntee hyvin. Vaikka riideltii S:n kans joululomal aika paljon,nii mun mielest se vaa tarkottaa sitä et oikeesti välittää. Se olis jo tylsää jos kaikki olis ku ruusuil tanssimist(;

E♥S

Kuvat: we♥it