Halusin tulla tekee tänne postauksen ihan vaa mummon muistoks.
Tänää tuli 2vuotta siitä,ku jouduin luopumaa liian tärkeestä ihmisestä,ja se sattuu vieläki. Mut oon oppinu elämää sen kans. Vaikeinta tälläsissä jutuissa on sen,et ku oikeesti tajuaa mitä se ihminen on merkannu sun elämäs. Ei sitä sillon arvosta niin paljoo,ku se ihminen on lähellä sua.
Ku kattoo illal ennen nukkumaa menoo taivaalle,siel on se kirkkain tähti. Se on mummo. Se tähti on kaunein ja kirkkain ja suojelee mua kaikelt pahalta. Se kattoo mua joka päivä sieltä,ja tietää et rakastan ja välitän vieläkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti